31. elokuuta 2014

DIY-tarjotin töiden jälkeen

Jos viikonloppu on mennyt töissä ilman mitään käsityötä, alkavat sormet jo etsiä tekemistä joka nurkasta. Silmät näkevät korjattavaa, maalattavaa, rakennettavaa, ommeltavaa ja vaikka mitä, mutta työpäivien jälkeen suuriin projekteihin ei ole puhtia.




Eilen illalla oli kyllä kiva keikka, kun sain katsella tosi upeaa ilotulitusta saunalautan kannella paraatipaikalta ja seura oli mitä mainiointa. Täällä Mäntyharjulla Venetsialaisia vietettiin nyt toista kertaa ja niistä lisää tiistain paikallislehdessä.



Pienen tee itse -jutun sain kuitenkin tänään aikaiseksi. Romanttinen tarjotin oli pakko naamioida omaan makuun sopivaksi. Ensin valkoista maalia kukkakuvioiden päälle ja kuivatus.


        Sitten mustavalkoista kangasta tilkkukorin pohjalta, sakset, liimaa, vettä sekä pensseli.


Leikkaa kangaspala tarjottimen pohjalle, sekoita vedestä ja liimasta notkea seos ja kiinnitä kangas sillä tarjottimen pohjaan. Sudi ensin liimavesiseosta tarjottimeen ja kiinnitä sitten kangas sormilla silittäen. Sudi vielä kankaan päälle kerros tai kaksi liimavesiseosta ja kuivata, niin voit pyyhkiä tarjottimen pinnan kostealla.



Sitten vain kynttilä palamaan ja suklaateetä nauttimaan kupillinen tai pari. Ja jokunen keksi, tottakai.





                                               Mukavaa sunnuntai-iltaa, terkuin Suska.






28. elokuuta 2014

Viiden minuutin pihasomiste

Syksy puskee väkisinkin, vaikka aurinko lämmittää vielä. Pihalla alkaa kellertää ja puista putoilee värikkäitä lehtiä. En taida tänäkään syksynä jaksaa haravoida, vaikka naapurin mukaan joka toinen syksy kannattaisi. Joka toinen vuosi syksyllä maahan jätetyt puiden lehdet lannoittavat maata. Joten ei muuta kuin ruohonleikkurilla yli vielä myöhään loppusyksystä.

Kesäkukat näyttävät jo surullisilta, niiden paras hehku alkaa olla ohi ainakin meidän pihalla. Vielä ei kuitenkaan ole mielestäni talvi-istutuksiin sopivien callunoiden ja havujen aika.


Sen sijaan sammal ja jäkälä sopivat pihakoristeisiin just nyt ja tietysti myöhemminkin. Muistathan, että niitä saa kerätä vain maanomistajan luvalla!

Kasvihuoneen nurkasta löytyi peltinen kerrostarjotin, jonka somistin pihalle metsän antimilla ja lähikaupan kukkakimpulla, joka oli jo palvellut kuvauksissa.

Pihlajanmarjojakin näyttää olevan tänä vuonna valtavasti. Seuraavaksi niiden kimppuun paremmalla ajalla. Joko sinä somistat pihaasi syksyyn? Terkuin Suska.

26. elokuuta 2014

Hupimaista koiranelämää





Voi vitsi kun taas sataa! Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että kesä jatkuu vielä. Meillä on monta suunniteltua kesäretkeä vielä tekemättä.


Yhdellä kaverilla on tällainen vene, mut me ei olla oltu pitkään aikaan sen kanssa vesillä. Mutsi on sanonu monta kertaa, että pitäis lähteä kalaan, mutta mitään ei tapahdu.


No retkellä voitais kyllä ihan hyvin tehdä pientä huikopalaa kertakäyttögrillillä. Mutsille noi kesäkurpitsapurjeet ja mulle noi...




Mut pian se alkaa taas tonkia kasvimaata ja ehdottelee, et munkin kannattais syödä mieluummin tollaisia kevyempiä herkkuja, mitä viime kesänäkin saatiin. Yrteistä mä en kyllä välitä sitten yhtään, ellei niitä ole kiedottu kinkkuun.



Syyskesän retkeä odotellessa taidan levätä hetken aikaa. No nyt se mutsi taas huutelee, et pitäis katsoa kameraan. Mä en kyllä tykkää poseerata, se on vähän niinku likkojen hommaa.



                                       Joten makkaranmakuisia unia teillekin, terkuin Hupi.









24. elokuuta 2014

Juhlien jälkeistä elämää

Olen niin kiitollinen! Uusi vuosikymmen elämässä pyörähti läheisten kanssa mukavissa merkeissä. Nyt vain toivutaan kiireisestä viikosta, tulipahan kerrankin leivottua. Onneksi on olemassa äiti, joka jaksoi vielä auttaa.


Niin kovasti suunnittelin tekeväni juhlapöydän koristeeksi tällaisen sammalkakun, jonka tein Luonto sisustaa -kirjaan. No aika loppui kuitenkin tällä kertaa kesken. Jos sinä haluat koristaa juhlasi tällaisella, kirjasta löytyvät helpot rakennusohjeet.





  Nyt kakkukekkereiden tarjoilua koristivat hieman pienemmät kukka-asetelmat, jotka tein äitini takapihan kesäkukista.






                          Kotona kuvasin vielä saamiani kukkia, jotta ne säilyvät muistoissa kauemmin.


                                             Ja sitten vain iso kiitos rakkaille, terkuin Suska. 

19. elokuuta 2014

Juhlajärjestelyjä

Juhlien suunnittelu on aina yhtä mukavaa ja virittää jo valmiiksi pois tavallisesta arjesta.
Monilla on tapana tehdä juhliin takuuvarmoja herkkuja resepteillä, jotka ovat tuttuja ja testattuja. Minä lähestyn asiaa hieman toisin: on kiva kokeilla uusia juttuja ja yllättyä itsekin hyvistä makuyhdistelmistä. Makuasioistahan ei voi kiistellä, joten kyllä ne uudenlaiset leivonnaiset ovat aina jollekin maistuneet.


Tällä kertaa lainasin kirjaston lastenosastolta kolme erilaista keittokirjaa. Ensimmäinen ruokakirja on ruokatoimittaja Katja Bäcksbackan kokoama lähes 300:n reseptin opus Hesarissa julkaistuista ruokaohjeista vuodelta 2011. Suomen lasten leivontakirjan on Otavalle tehnyt Ulla Svensk 2013 ja Minä osaan leipoa -kirjan on tehnyt Camilla Pérez ja Lisa Flodin. Se on suomennettu Kustannus-Mäkelän kautta 2011.


Kirjan visuaalinen ilme imaisee mukaansa ensimmäisenä ja vasta sitten luen ohjeet. Näistä kolmesta kirjasta löysin eniten sekä katseltavaa että leivottavaa Suomen lasten leivontakirjasta.


Testasin esimerkiksi Paholaisen kakkua. Nimensä mukaisesti kakku oli sen verran syntisen hyvä, ettei sitä jäänyt juhlia varten. Oli siis leivottava varastoon toinen.


Tyttären kanssa pyörittelimme myös Korkkiruuvi-keksejä. Ohjeessa annetussa kappalemäärässä kannattaa huomioida myös raakana suuhun kadonneet keksit, jotta myös vieraille riittää tarjottavaa. Teimme siis kaksinkertaisen annoksen.


Kauniisti kuvitetun Minä osaan leipoa -kirjan Kolapuikkojen ohjeella leivotut keksit menivät kaksi kertaa pieleen, joten niitä ei sitten tarjota juhlissani. Ensin tuli rumia ja sitten liian rasvaisia, vaikka sama kokki sotki keittiötä molemmilla kerroilla.


                    Arvatkaa kenelle ne keksit kyllä kelpasivat? Koirani Hupi sai ehkä muutaman...

Vielä pitää pyöräyttää pari juustokakkua ja salaatit sävellän vasta juhlapäivän aamuna. Nyt ryhdyn kuitenkin ruisleipätaikinan tekoon. Se onnistuu hyvin myös ilman taikinajuurta, mutta siitä toiste, terkuin Suska.






17. elokuuta 2014

Betonibileissä

Kaverit kävivät meillä betonibileissä. Siellä ei keikaroitu kuoharilasit kädessä vaan sekoitettiin valmisbetonista rouhevaa kakkua.


Vielä löytyi raparperinlehti, josta syntyi juoma-allas linnuille. Työlistalla oli myös pitsi- ja lehtikuvioituja laattoja sekä jälleen yksi ruukku omaan puutarhaani. Hauskaa oli!



Kerroin aikaisemmin lehtikuvioiduista laatoista, jotka valoin suoraan maahan. Tällaisiä niistä tuli.


Tein samalla yhden lehtikulhon hiekkakasan päälle. Siitä tuli vähän turhan paksu, mutta kelpaa pihapöydälle.


                                          Käpypitsillä saa hienoja kuvioita myös betoniin.


Luultavammin kaverini tekivät pitsilaattansa pihasomisteiksi, mutta tässä minun ehdotukseni laattojen käyttöön.





Jos innostut aiheesta, lisää ideoita voit katsoa esimerkiksi kirjastani Risu, paju, betoni & rautalanka.
Seuraavaksi voisin sekoitella erikoisbetoneista hieman pienempiä käyttöesineitä, jotka sopisivat sisäkäyttöön. Uusia kirjoja betonitöihin löydät myös kirjastoista.

                                     
                                          Kiitos naiset, palataan betoniastialle, terkuin Suska.

15. elokuuta 2014

Linkkumyllyn hurmaavassa puutarhassa

Kävin tiistaina Linkkumyllyllä tekemässä juttua tänään ilmestyneeseen Pitäjänuutiseen 90 martan mukavasta illasta Mäntyharjun Mouhulla. Mouhu-Voikosken Martat olivat kutsuneet kavereita vanhan Valkealan yhdistyksistä ja osallistujamäärä olikin ällistyttävän suuri.

Vaikka kesäsesonki erilaisine yleisötapahtumineen on Linkkumyllyllä jo ohi, haluan jakaa kanssanne tunnelmat Mikkelin alueen hurmaaviin puutarhoihin kuuluvassa kohteessa.

Itse olen käynyt Linkkumyllyllä useinkin, mutta tiistai-iltana paikalla oli monia, jotka ihastelivat Sarkaveden rannalla sijaitsevaa rehevää ja taiteellista puutarhaa ensimmäistä kertaa.

 
 















 
Kiitos vielä Kristiina ja Paavo Hohti, terkuin Suska.